mikko jokipii

"Oma tarinani on alkanut pohjanmaalta, ja monen mutkan kautta se on tuonut sinne takaisin. Lakeus merkitsee minulle paljon. Haluaisin olla edistämässä uudenlaista käsitystä sinnikkäästä, periksiantamattomasta mutta ihmisläheisestä pohjalaisuudesta.

Tarinani on perin värikäs, suosittelen perehtymään siihen alla."

Mikko Jokipii
yrittäjä / tuottaja / yhteisövaikuttaja


Synnyin 22.2.1982 klo 22.12

Kaksoissiskoni Sirpa syntyi 14 minuuttia myöhemmin.
En koskaan ole lakannut kuittailemasta aiheesta.

Kaksoissiskon rinnalla kasvaminen antoi aitiopaikan siitä miten erilainen poikien ja tyttöjen maailma aika ajoin saattoi olla - tilaa oppi antamaan ja ottamaan. Kasvu tapahtui eräänlaisina pyrähdyksinä, ja molemmat olivat vahvoja vuorollaan.

Elin onnellisen lapsuuden pienellä maatilalla. Meillä oli sikoja, joiden lannanluontia tein jonkin verran ja onnistuin välttelemään enemmän. 


Elokuu 2000

Kelataan eteenpäin 18 vuotta.
Jalasjärven nuorisovaltuusto oli aloittamassa Aukusti-tapahtumaa, ja sen kylkeen Johanna Vaissalo (kulttuurisihteeri) sekä Helena Lampinen (nuorisosihteeri) halusivat tuottaa nuorisoteatteriesityksen. Häräntappoase -rockmusikaalin ohjaajaksi palkattiin Eija-Irmeli Lahti.

Meitä Jalasjärveläisiä poikia etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Jonkinlaisella ryhmäpaineella meidät saatiin mukaan, ja elämäni muuttui täysin. Yhtäkkiä olin muuttunut pojaksi joka halusi lähteä kulttuurialalle. Näytteleminen tuntui kiinnostavan eniten.

Lavalla on tietyllä tavalla alaston, mutta hirveästi ei tarvinnut näytellä Allua. Mä olin vähän Allu.


Mikkeli, syksy 2002

...eivät ottaneet teatterikorkeakouluun nuortamiestä joka oli sitä mieltä että hän kenties on lahja Suomalaiselle näyttämöosaamiselle. Päädyin opiskelemaan Mikkeliin kulttuuripalveluiden koulutusohjelmaa, Paukkulaan.

Koulukavereina oli muusikoita, näyttelijäharrastajia, parikymppisiä ja kolmikymppisiä. Luokka oli naisvoittoinen ja sisälsi kovasti erilaisia tyyppejä ja persoonia. Minä olin se maatilan poika pohjanmaalta jolla oli postin aamujakolenkillä tienattu auto. Olin kenties hiukan erilainen tyyppi luokkayhteisössäni.

Päädyin liittymään MAMOKin hallitukseen, kulttuurivastaavan roolissa. Bileet ja dokausjuhlat jäivät vähemmälle, lähinnä halusin tehdä asioita jotka itseä kiinnostavat. Järjestin ScoopRock -tapahtuman 2003-2006, ja löysin tuottajan sisältäni. Tämähän oli ihan hauskaa! Aloitin myös opiskelijoiden leffakerhon ja vaivasin Mikkelin elokuvateatteriyrittäjää kunnes hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tarjota minulle töitä elokuvateatterilta.


Elokuu 2004

Olimme olleet tekemässä Aukusti-tapahtumaa muutaman vuoden ajan Jalasjärven kunnan alla, ja minä ja ystäväni (aiemmin nuorisovaltuuston puheenjohtajanakin toiminut) Juha Siirtola olimme tuskailleet sitä miten haluaisimme kehittää tapahtumaa, mutta kunnan alaisena se oli kovin vaikeaa.

Jalasjärven nuorisosihteeri Helena Lampinen yhdisti meidät Liiveriin, Etelä-Pohjanmaan Leader-rahoittajaan ajatuksenaan tapahtuman siirtäminen nuorille EU-hankevetoisena projektina. Seurasi aikajakso jolloin minä ja Juha opimme määrättömän paljon tapahtumatuotannosta, ohjelmabuukkauksesta, vastuusta, stressistä, kirjanpidosta, kiinni pidetyistä lupauksista ja kahden puhelimen käyttämisestä.

Jonain päivänä tästä kaikesta tyrimisestä pitää kirjoittaa kirja.

Mutta Liiveri on ollut meille todella tärkeä kumppani tähän päivään asti - sparrausta monenlaiseen hankeideaan löytyy pohjattoman paljon Ilmajoelta ja osoitteesta www.liiveri.net


Mikkeli, syksy 2004

Sinnikäs kyselyni kantoi hedelmää ja sain työpaikan Luukkosen perheeltä Mikkelin elokuvateatterissa. Filmiaika oli kovin erilaista aikaa leffateatterissa, kun yksisalisessa Ritzissä muistan pyörittäneeni Uuno Turhapuro: This is my Life -elokuvaa 8 viikkoa yhtä soittoa. Aikani elokuvateatterityössä osoittautui hyödylliseksi myöhemmin, vuonna 2013. Siitä lisää alempana.


Helmikuu 2005

Provinssirock oli aina ollut minulle aivan käsittämättömän iso juttu. 30 kilometriä kotipihastani olivat soittaneet niin Deftones kuin Weezer, niin Offspring kuin Tool. Omalle ikäluokalleni ja varsinkin omaan musiikkimakuuni Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmu oli tehnyt jotain aivan käsittämättömän siistiä.

Asuessani Mikkelissä 2005 Provinssi rekrytoi tuotantoassistenttia, palkalliseen rooliin. Pistin hakemuksen menemään, ja viittasin siinä kokemukseeni Aukustin ja ScoopRockin suhteen. "Eihän ne nyt voi mua vakavissaan ottaa".

Puhelin soi eräänä helmikuisena aamuna, ja minua pyydettiin haastatteluun. En koskaan palannut viimeistelemään opintojani, jota kadun kyllä aika rankasti. Mikkeli ja Paukkula ovat minulle rakkaita paikkoja kaikesta huolimatta.

Aloitin työni Seinäjoella, ja suurimman osan aikaa yritin vaan vaikuttaa asiaani osaavalta. "Kyllä mä hoidan" oli mantra. Arvostin ja kunnioitin työkavereitani todella paljon. Olin ehkä liiankin ylpeä siitä mitä tein työkseni - työn kun kuitenkin pitäisi olla vaan työtä.


Lokakuu 2005

Olin New Yorkissa, menin Conan O'Brienin ohjelman nauhoituksiin ja tapahtui kummia. Tämähän oli tietyllä tapaa ensikosketukseni Suomalaiseen politiikkaan, etänä.

Videot Facebookissa:
OSA 1
OSA 2
OSA 3


Elokuu 2007

Ystäväni Jukka Holmstedt oli vaivannut minua jo pidemmän aikaa ajatuksella: tehdään ulkofestari Mikkeliin. Mä en ollut ihan vakuuttunut siitä että se oli hyvä idea. Olimme tehneet yhdessä ScoopRock-tapahtumaa Mikkelin jäähallissa, ihan hyvin kokemuksin.

Jotenkin Jurassic Rockin konsepti syntyi sellaisesta vitsistä, että alun perin 80-luvulla Mikkelissä Visulahden Dinosaurockissa hyttynen oli purrut Pelle Miljoonaa, ja tästä mahlaan jumiutuneesta hyttysestä synnytettiin vuoden 2007 Jurassic Rock. Tämä ihan tosissaan oli se vitsi koko homman takana. Jurassic oli äärimmäisen opettavainen projekti minulle ja Jukalle, hyvässä ja pahassa. Minusta tuli parempi neuvottelija kun samaan aikaan tasapainottelin Visulahden ja Provinssin hallitusten välillä ja toimin sillan- ja luottamuksenrakentajana.

Syksy 2007 oli minulle kovin raskas, kun totesin ensimmäistä kertaa elämässäni että liikaa asioita ei voi kovinkaan laadukkaasti tehdä yhtä aikaa. Olin tuottajana useammassa tapahtumassa joista mikään ei mennyt oikein putkeen. Tämä oli 25 -vuotiaalle tosi kova pala. Irtisanouduin Provinssin työstä, ja suuntasin Uuteen Seelantiin.

Myöhemmin, vuoden 2008 puolella Jukka piti puoliani Jurassicin tuotannossa. Hän ei suostunut tekemään tapahtumaa ilman minua. Kun palasin keväällä Suomeen, aloitin pala kerrallaan kasaamaan omaa ammattiylpeyttäni tapahtumatuottajana alusta asti, ja löysin itseni työskentelemässä pienemmässä roolissa jälleen Provinssissa sekä Jurassicissa.


Tammikuu 2008

Karkasin elämääni kaksi talvea putkeen Uuteen Seelantiin. Löysin itseni työskentelemästä Portage Resort Hotellista, Pictonin läheisyydestä pienen valtion eteläsaarella. Irtiotto teki hyvää, oman nahkan luominen uudelleen teki hyvää.

Karkumatkoja on vaikea suositella kenellekään, mutta uusien näkökulmien ja uusien ihmisten kohtaaminen saattaa joskus auttaa oman itsen selvittelyssä. Portagen työntekijöistä moni oli tietyllä tapaa sukulaissieluja - moni karussa jotain itsekin.

Oli myös hienoa todeta että samoilla sosiaalisilla työkaluilla pärjää ihan missä vaan.


Kevät 2009

Olin palannut Suomeen, ja minulla oli idea. Olin nähnyt Aucklandissa pelibaarin, ja halusin olla aloittamassa sellaista Suomalaiseen opiskelijakaupunkiin. Jyväskylä tuntui hyvältä idealta, liiketilojen etsintä alkoi. Sain Finnveralta aloitusrahoituksen idealle (minulla ei ollut ulkomaan reissujeni jäljiltä penniäkään), mutta liiketila johon olin aluksi päätynyt meni mönkään.

Päädyin kivääritehtaan tiloihin tekemään vuodeksi töitä Elisan puhelinasiakaspalvelussa. Vuosi oli kovin opettavainen, huomasin miten oma osaamiseni soveltui hyvin tähän työhön. Lopulta työpaikallani oleva Petri kertoi 2010 tuntevansa herrasmiehen joka voisi kenties hoitaa minulle liiketilan keskustasta.


Syksy 2010

Bar Launch on kenties tärkein asia mitä olen koskaan tehnyt. Se oli toisaalta poikkeuksellinen projekti siinä mielessä että olin sen keskiössä kovin yksin. Toisaalta en ollenkaan - pelibaarini ympärille syntyi yhteisö, jolle tämä paikka oli eräänlainen majakka. Luonnollisesti pelikulttuuri on edelleen turhankin miehistä hommaa, joten asiakaskuntani oli pääosin poikavoittoista ja monikansallista. Näistä tyypeistä tuli minulle niin kovin rakkaita, ja heidän elämäntarinansa koskettavat minua tähän päivään. Behrus oli kauhean lupaava bisnesmies ennen kuin tajusikaan, Pashalla oli aivan järjettömän hyvä sydän, Baburista tiesi että siitä tulee jotain todella merkittävää ja Mähösen Mikolla oli niin sinnikkäät yrittäjägeenit ettei se voinut asialle oikein mitään.

Alla pari syventävää linkkiä aiheesta:


Erään videopelibaarin tarina - YouTube
Barlaunch Blog
It's a wonderful life, after all - blogipostaus uudelleen aloittamisesta


Kevät 2013

Bar Launch oli projektina ohi ja tiesin seuraavan vaiheen ravintolatyössä olevan Helsingissä alkuvuodesta 2014. Käytin mahdollisuuden lähteä Australiaan working holiday -viisumilla juuri 31 ikävuoden taitteessa, kun mahdollisuus oli.

Tällä 4kk kestäneellä matkalla työskentelin mm. Melbournen F1-kisojen rakennuksessa ja purussa 1,5kk ja totesin itseni liian kypsäksi bilehostelleihin.


Syksy 2013

Bar Launchin jälkeinen aika edusti tietynlaista pohjakosketusta elämässäni. Minulle kovin tärkeä asia ei toiminut taloudellisesti ja huomasin aloittavani jälleen puhtaalta pöydältä. Koko tämän ajan olin toki työskennellyt festivaaleilla (Provinssi ja Aukusti), ja Aukustin tiimoilta huomasin etsiväni paikkaa missä esittää Pertti Kurikan Nimipäivistä kertovaa mainiota dokumenttia "Kovasikajuttu". Bändi oli tulossa tapahtumaan keikalle.

Ote blogistani "It's a Wonderful Life, after all":
"Sitten kävelin hylättyyn elokuvateatteriin loppukesästä 2013. Jalasjärven keskustassa vuosia tyhjillään kököttänyt teatteri puhutteli minua välittömästi. Elokuvateatteritoiminnan elvyttämisestä yhdessä samanmielisten ihmisten kanssa tuli minun mielenterveysprojektini. Aivan kuin elokuvassa Ihmeellinen on elämä, yhteisöni nosti minut jaloilleen. Ne kaikki ihmiset joiden kanssa kasvoin, tunsivat minut sellaisena kuin olin – he näyttivät minulle arvoni. He auttoivat. He tulivat elokuviin. He arvostivat."

Sain apua paitsi entiseltä työnantajaltani liki 10 vuoden takaa (Mika Luukkonen, Mikkelin elokuvateatteriyrittäjä) sekä omalta yhteisöltäni. En tule ikinä unohtamaan sitä. Kino Jalasjärvi on poikkeuksellinen tarina Suomalaisessa elokuvateatterikentässä. Se on äärimmäisen kunnianhimoisella tasolla pyörivä, suurimmin osin vapaaehtoistyönä toimiva leffateatteri. Keskellä pohjanmaata.

Elokuvateatteri täyttää joulukuussa 2018 viisi vuotta - sen matkalle on mahtunut monenlaisia tempauksia, joista merkittävin oli yhteisörahoituksella toteutettu "Meidän kylän elokuvateatteri" -mesenaattikeräys, joka saavutti 20 000 euron tukisumman.

Artikkeleita Kinosta:
OP Media heinäkuu 2017: Vapaaehtoiset herättivät Jalasjärven elokuvateatterin henkiin, nyt Kino on pitäjän sydän
Iltalehti 2018: Näin maaseudulla! Nuoripari tuli viettämään romanttista leffailtaa väärään aikaan - kaksikko saikin privaattinäytöksen
YLE: Eteläpohjalainen elokuva saa omat Kalevi-palkinnot
Seinäjoen Sanomat: Elokuvateatteri elvytettiin yhteisörahoituksella


Syksy 2013

Samalla kun olin aloittamassa uutta projektia, toinen oli tulossa päätökseensä. Jurassic Rock oli minulle tärkeä ja rakas lapsi, mutta kun festivaalin päälavalla esiintyi itselleni kenties SE bändi System of A Down elokuussa 2013, koin että projekti oli osaltani päätöksessä.

Festivaali oli myös siirtymässä seuraavana vuonna pois Visulahdesta, paikasta jonne se mielestäni ehdottomasti kuuluu. Edelleen.


Tammikuu 2014

Ravintola / Pelibaari Buza syntyi Helsingin jätkäsaareen hetkenä jolloin tähän kaupunginosaan nousi taloja kuin sieniä sateella. Elimme yrittäjinä siitä ajatuksesta että tänne yrityksen perustaminen juuri tällä hetkellä oli oikea ratkaisu, ja minua oltiin pyydetty projektiin mukaan Bar Launch -kokemukseni vuoksi. Vietin muutaman kuukautta Helsingissä, mutta Kino Jalasjärvestä oli tullut minulle niin tärkeä projekti, että en osannut pysyä pääkaupunkiseudulla. Samaan aikaan päätin lyhyehkön, puolipäiväisenä tekemäni roolin Suomen Elektronisen Urheilun Liitossa, joka oli keväällä 2014 aika myrskyinen ja riitaisa paikka, huolimatta sen lahjakkaista ja kykenevistä tekijöistä.

Olin osakkaana ravintolassa kunnes se virallisesti lopetti toimintansa muutama vuosi myöhemmin. Olin ollut läheltä seuraamassa pariinkin otteeseen sitä miten vaikeata ravintolayrittäjyys Suomessa oli 2010 -luvulla.


Marraskuu 2015

Jalasjärveä oltiin liittämässä Kurikkaan, syistä jotka olivat perin ankeita. Halusimme piristää tunnelmaa luomalla retrobileet "Ilsut" vanhalle kunnon kuplahallille. Kieli poskessa ja hauskuus edellä tehty tapahtuma on jatkunut tähän päivään asti, sitä tehdään parin-kolmenkymmenen aktiivin voimin. Tapahtuma on ollut joka vuosi lähes loppuunmyyty.


Tammikuu 2016

Olin aina haaveillut merkittävällä leffafestarilla työskentelystä, kun googlettelin vapaaehtoistehtäviä muutamissa eri paikoissa loppuvuodesta 2015. Sundance oli valmis ottamaan minut töihin, kunhan hoidin itselleni majoituksen. Sen todella tein, ja buukkasin AirBnb -kämpän Salt Lake Citystä, 45min ajomatkan päästä Park Citystä. Park City on lumisen vuoren päällä sijaitseva lomakaupunki, jonne ajaminen voi olla jännää hommaa Las Vegasista vuokratulla kesärenkain varustetulla autolla.

Sinnikkyys on vuosien mittaan palkittu - palaan taas tammikuussa festareille, nyt toista vuotta esimiestehtävissä. Festivaalialan lainalaisuudet ovat kovasti samanlaisia myös rapakon takana. Ahkeruus ja oma-aloittelisuus palkitaan, ihmisten auttaminen huomataan.


Tammikuu 2017

Pelikulttuuri ei ikinä lähtenyt minusta. Bar Launch ja Buza sekä roolini Seulilla oli viimeistään tehnyt minusta myös alan ammattilaisen, ihmisen joka ymmärsi alan haasteet ja potentiaalin. Kun Pekka Riihimaa, nuori mies Seinäjoelta alkoi vaivata mua viesteillä ja puheluilla loppuvuodesta 2016, en lopuksi voinut välttyä istumasta alas tämän periksiantamattoman, pohjattoman välkyn kaverin kanssa. Hän oli tuonut samaan pöytään SJK:n markkinointipäällikkö Jussi Kankaanpään, joka nuorena miehenä itsekin ymmärsi mitä kaikkea esports voisi seuran alla tarkoittaa.

SJK eSports aloitti virallisesti toimintansa tammikuun alussa 2017, ja porskuttaa vahvana edelleen. Omana kiinnostuksen alueenani on tapahtumatuotanto, Pekka on ollut jalostamassa esim. OmaSp Gaming House -konseptia, yhteisöllistä pelaamistilaa.


Huhtikuu 2017

Pohdin sitä todella pitkään: olin aina ollut vihreä ja äänestänyt vihreitä, mutta uskaltaisinko lähteä politiikkaan? Minulla oli paljon annettavaa, mutta tarkoittiko minun alallani yhteen suuntaan kumartaminen toiseen suuntaan pyllistämistä?

Touko Aallon tapaaminen alkuvuodesta 2017 auttoi minua paljon. Koin että Touko (minua nuorempana miehenä) osoitti minulle että politiikassa voi olla mukana pelaamatta likaisesti. Voin olla oma, siltoja rakentava itseni, eikä minun tarvitse sulkea ketään pois. Jos joku haluaa tehdä minulle niin, se on ok. Minä teen tätä omalla tavallani.

Minusta ja Ville Nisosesta tuli historiallisesti ensimmäiset vihreät Kurikkalaiset kaupunginvaltuutetut. Olemme molemmat lähteneet hanakasti vastuutehtäviin mukaan, yrittäen rakentaa, ei purkaa. Tähän liittyen, tsekkaa Hipit ja Hihhulit -blogipostaus.


Toukokuu 2017

"Uuden" Kino Jalasjärven toiminta oli jatkunut 3,5 vuotta, kun aktiiviryhmämme halusi vihdoin toteuttaa seuraavan askeleen: salin levittäminen alkuperäiseen 60-luvun leveyteen, sekä isompi kangas. Mittava remontti tulisi maksamaan kymmeniä tuhansia, mutta me käännyimme taas kerran omiemme puoleen. Jalasjärveläiset yksityiset henkilöt, yritykset ja yhdistykset pistivät kasaan 20.000 euroa, suomen elokuvasäätiö loput. Elokuvateatteri josta olimme jo valmiiksi todella ylpeitä oli nyt vieläkin hienompi.

Erikoismaininta pitää antaa Heinolan perheelle, jonka miehet viettivät kontallaan kuukauden uusimassa Kinon lattiaa. Käsittämättömiä, pyytettömiä ihmisiä.

Linkki: Meidän kylän elokuvateatteri -keräys Mesenaatissa 2017


Lokakuu 2017
Istuin alas keväällä 2017 sekalaisen lauman kanssa. Pöydässä kanssani oli 20-30 kappaletta keskimäärin lukioikäisiä Seinäjokelaisia ja Ilmajokelaisia nuoria. Mukana oli myös Tommi Halkosaari, osa Halkosaaren veljesklaania jotka olivat tehneet 10 vuotta pyytetöntä työtä Ilmajoella järjestettävän ConnectionLan -tapahtuman tiimoilla. Mukana oli myös keski-iältään selkeästi nuorempi Pixelity-crew Seinäjoelta.

Tämän istunnon tarkoituksena oli rakentaa yhdessä merkittävä lanitapahtuma Seinäjoen OmaSp Stadionille. En ollut ikinä kokenut mitään aivan tälläistä. Nämä nuoret olivat aidosti liekeissä aiheesta, ja puheesta ei meinannut tulla loppua. Tapahtuma suunniteltiin toteutettavaksi lokakuussa 2017, ja ryhmästä roolitettiin muutamia ydinhahmoja eri tehtäviin. Ja millaisia ydinhahmoja nämä olivatkaan. Voin sanoa ensimmäistä kertaa elämässäni olleeni lähes sanaton kun seurasin sitä osaamista mitä näiltä 17-20 -vuotiailta löytyi. Tapahtuman sivut ja verkkokauppa taittui käytännössä yhdeltä sälliltä (Miro Rauhala).

Tapahtuma myi lähes loppuun, ennen ovien avaamista. Hitsauduimme yhteen hyvin, luottamus tuli taas kerran työtä tekemällä. Halkosaaren veljesten tekeminen vakuutti minut. Tapahtuman merkittävin turnaus oli 5000€ palkintopotilla varustettu CS:GO -turnaus, jonka Juhani Aronen luotsasi kotiin hienosti.


Joulukuu 2017

Olin vuosien varrella järjestänyt useampia konsoliturnauksia NHL- ja FIFA-pelisarjoissa, mutta tämä turnaus tuntui jotenkin erityisen merkittävältä. IS CUP-finaalissa pelattiin 6000€ palkintopotista. Vielä kun tämän tuottamani turnauksen voittosija meni perustamani esports-seuran pelaajalle, "Hansulinholle", olin kovin onnellinen. Näiden pelien pelaajayhteisö arvostaa aivan määrättömän paljon kun heille järjestetään kunnianhimoisia turnauksia. Lajien ympärille on syntynyt tiivis yhteisö, joka toivoo ja vaatii laadukkaampia turnauksia ja isompia palkintopotteja. Tavoitteena on tehdä tätä elannokseen.

Suomessa on aivan järjettömän kovantasoinen NHL-skene. Keväällä 2018 pelattuun NHL-liigan järjestämään maailmanmestaruusturnauksen pohjoismaiden karsintaan tukholmassa päätyi 7 suomalaista ja 1 ruotsalainen, mutta silti siellä olisi ehkä pitänyt olla 8 suomalaista. Koko turnauksen 50 000usd:n palkinnon vei luonnollisesti suomalainen "Eki", ja tästäkin voitosta uskon sen, että tässä skenessä tehty työ on luonut maahamme näin kovan tason.

Joulukuussa Helsingin kauppakeskus REDIssä pelataan taas isommista poteista, kiitos sen työn mitä olemme tehneet yhdessä NHLGamerin, Ilta-Sanomien ja PlayStationin sekä pelaajayhteisön kanssa.

Linkki: IS CUP 3
 


1.2.2018

Koordinoin hankintaa jolla Jalasjärven nuorisotalo Wilholaan hankitaan eSports-käyttöön 6kpl tietokoneita. Yhdistysten ja järjestöjen muodostama rintama kerää kasaan liki 10 000 euroa joilla hankinta mahdollistetaan. Kurikan kaupungin tuore kulttuuri/nuorisotyöntekijä Lauri Mäntykoski on isossa roolissa aloittamassa eSports -toimintaa Kurikassa (Qrikka eSports)

Syksyllä Wilholan kävijämäärät nousevat jyrkästi, kertoen osaltaan kaupungin nuorisotyöntekijöiden vankasta osaamisesta ja visiosta.
Kuva: Qrikka eSports


21.5.2018
Olen järjestämässä Rytmikorjaamolla PELIJAMIT-tapahtumaa, jonka avulla kerätään varoja MLL Seinäjoen Pelikasvatustyöhön. Seinäjoen Kaupunki osallistuu rahoittamalla pelikasvatus-asiantuntija Mikko Meriläisen käynnin tapahtumassa. Tilaisuudella kerätään 1050 euroa, mutta ennen kaikkea tilaisuus kerää paikalle ison määrän innokkaita 9-15 -vuotiaita nuoria. Erityisen innoissaan nuoret ovat mahdollisuudesta päästä pelaamaan Fortnite-peliä KASSPEn kanssa.


1.6.2018
Kurikan kaupunginhallitus nimeää minut osaksi työryhmää jonka tarkoituksena on selvittää Jurvassa sijaitsevan Sellan käyttötarkoitusta uudelleen. Työryhmä määrittää minut puheenjohtajaksi, ja läpi tulevan kesän teemme töitä Jurvalaisten kanssa parhaan tuloksen selvittämiseksi. Loppuraportti valmistuu syyskuussa. Projekti opettaa paljon Jurvan vahvuuksista ja tiukasta yhteishengestä.


4.7.2018

Olin jo vuosia sitten päättänyt päättäväni työni Provinssiin 2018, kun festivaali juhlii 40-vuotisjuhlaansa. Itselleni 20. Provinssi, joista 15 vuotta töissä. Varsinkin nämä viimeiset muutamat vuodet jäävät mieleeni ikimuistoisina. Festivaali on hyvissä käsissä. Olin jo kertonut työkavereilleni että vuosien 2018-2019 vaihde muuttaa elämääni dramaattisesti. Jäähyväiset tuntuvat haikeilta.


11.8.2018

Järjestän Aukustia viimeistä kertaa ystäväni Juha Siirtolan kanssa. Olemme tehneet tapahtumaa 18 vuoden ajan, ja Mukula ry sekä omat voimavaramme siirtyvät palvelemaan paremmin maakunnan lapsia ja nuoria. Juha on minulle kuin veli, luottoihminen jota ilman näitäkään nettisivuja ei olisi.

Aukustin ympärille oli vuosien aikana syntynyt valtava määrä asioita: markkinat, 12-13 kertaa järjestetty kansainvälinen vapaaehtoisten työleiri, MLL:n lastenkonsertti, Beach Volley -turnaus, erilaisia urheilutapahtumia ja harrastetempauksia. Nyt oli kuitenkin aika tehdä jotain muuta.

Kyseiseen viikonloppuun Jalasjärvelle tosin jää eräs kovin merkittävä tekijä, Jamoke ry:n järjestämä Rallicrossin SM.

Juhan mainosalan yritys on www.crue.fi
Kuva: JP Kunnallissanomat


Syys-marraskuu 2018

Tuotan Keskikylässä kuvattavan, Joose Tammelinin käsikirjoittaman ja ohjaaman komedian "Näin Naapurissa 1976". Paraikaa leikkauksessa oleva elokuva sijoittuu vuoden 1976 Petroskoihin, ja on... melkoinen.

Kuva: Tomi Saarijärvi


17.11.2018

Minut äänestetään Kurikan kirkkovaltuustoon poliittisesti sitoutumattomalta #tahdonkirkossa -listalta.
Kurikan valtuusto nuorenee ja monipuolistuu roimasti. Keräämme viiden ehdokkaan nuorekkaalla listalla 258 ääntä.


26.11.2018

Julkistan ehdokkuuteni vihreänä ehdokkaana näissä eduskuntavaaleissa.
Aikomuksenani on olla ensimmäinen pohjalainen vihreä arkadianmäellä. Tavoite on vieläpä realistinen: jos kykenemme toistamaan kunnallisvaalien menestyksen, meistä ainakin yksi nousee eduskuntaan.

Kesällä 2019 tulen aloittamaan työni Kurikan kaupunginhallituksessa

Tehdään tämä yhdessä!

Lähde tukemaan kampanjaani.