background

Vahvat juuret maaseudulla

Olen läpi kampanjani julkistanut erinäisiä minulle tärkeitä teemoja, ja olen jättänyt viimeiseksi asian joka määrittelee minua suuresti: juureni maaseudulla.

Synnyin helmikuussa 1982 maatilalle Jalasjärven Jokipiin kylässä – meillä oli sikatila ja iso piha missä leikkiä. Tässä kuvassa nuorin isännistä yrittää kovasti olla kuin isoveljensä ja isänsä ja tuumailla porsaiden vointia, herrojen asentoakin parhaansa mukaan kopioiden.

Maatilan pyörittäminen lakkasi pian EU:n liittymisen myötä: pienen sikatilan pitämisessä ei ollut enää järkeä. Hiljakseen myös maanviljely hiipui kun kannattavuus laski ja nykyään maita vuokrataan isommille toimijoille.

Moni oman yhteisöni jäsenistä on kysynyt mielipiteitäni ruokatuotantoon ja maaseudun hyvinvointiin liittyen, kirvoittaen minulta pari teesiä aiheesta:

1) KOTIMAISESTA RUOKATUOTANNOSTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI

Kotiseutuni elää ruokatuotannosta, ja viime vuodet eivät ole olleet helppoja. Venäjä-pakotteet osuivat ankarasti kotimaiseen ruokatuottajaan, eivätkä halpuutuskampanjatkaan anna oikeanlaista viestiä. Vastuu tuotannosta on siirtynyt yhä harvemmille mutta sitäkin isommille ruuantuottajille, joiden riskit ovat miljoonissa ja olosuhteiden tai markkinoiden heilahtelut voivat aiheuttaa suuria haasteita. Vaikka puhutaankin yrittäjyydestä johon kuuluu riskinsä, on hallituksen pidettävä huolta ja kiinni kotimaisesta maatalousosaamisesta kynsin hampain. Lähiruuan myymisen prosesseja on helpotettava ja byrokratiaa purettava niiltä osin kuin se on mahdollista.

2) LOMITUS ON PANOSTUS YRITTÄJIEN JA ELÄINTEN HYVINVOINTIIN

Aina aika ajoin joku vilauttaa lomituskäytäntöjen muutoskorttia ja maaseudulla noustaan takajaloilleen – syystäkin. Juuri nyt ei ole mitenkään mahdollista keskustella sellaisen käytännön purkamisesta, joka on niin tärkeä osa sekä suomalaista ruokatuotantoketjua, että maatalousyrittäjien jaksamisen takaamista.

3) BIOKAASUTUOTANNOSTA TUKIJALKA?

Suomalaisten maatalousmassojen biokaasupotentiaali on varovaistenkin arvioiden mukaan noin 4 TWh. Maatalousmaakunta Etelä-Pohjanmaan osuus tästä on merkittävä. Tämän potentiaalin käyttöönotto paitsi parantaisi tilojen energiaomavaraisuutta itse tuotetun lämmön ja sähkön muodossa, myös tehostaisi ravinnekäyttöä ja pienentäisi ravinteiden ympäristövaikutuksia. Hyödyntämällä maatalouden sivutuotteena syntyvän biokaasun lämmön, sähkön ja liikennepolttoaineiden lähteenä voidaan paitsi parantaa maatalouden kannattavuutta ja arvostusta, myös auttaa ympäristöä, parantaa huoltovarmuutta ja luoda työtä.

4) OSA MAASEUDUN VETOVOIMAA ON YHTEISÖISSÄ

Tästä olen puhunut aiemminkin: muistakaamme, että tärkein resurssimme ja suurimman huomiomme kohde ovat meidän tulevat sukupolvet – lapset ja nuoret. Jos nuorille vahvistuu kuva siitä että heidän sanansa painaa ja että heillä on merkitystä, heille muodostuu side kotiseutuunsa. Nuorisotutkijat ovat sanoneet, että jos 14-vuotias ei viihdy kotikunnassaan, ei hän ole siellä 24-vuotiaana maksamassa veroja. Olen tästä itse esimerkki. yhteisöni piti minusta hyvää huolta, ja haluan tehdä saman tuleville sukupolville itsekin.

5) HYVÄT TIETOLIIKENNEYHTEYDET OVAT ELINTÄRKEÄT

Maaseudulla kunnolla toimivat tietoliikenneyhteydet ovat elinehto elävän maaseudun takaamiseksi. Jalasjärvellä on monia hyviä esimerkkejä siitä, kuinka maaseutuyrittäjyys on päässyt edistymään hyvien yhteyksien vuoksi.

Yksi parhaista ympäristöteoista, mitä voimme tehdä, on taata maaseudulle hyvät, kiinteät tietoliikenneyhteydet. Tämä synnyttää paljon etätyön mahdollisuuksia, kun kotona voi työskennellä eikä pitkiä välimatkoja tarvitse ajaa joka päivä. Tämä myös turvaa teknologian käyttöönoton vanhustenhuollon apuna ja monipuolistaa ihmisten elämänlaatua.

6) KOHTI LUOMUA, KOHTI EETTISEMPÄÄ RUOKAVALIOTA

Kotikaupunkini Kurikka on yksi johtavista ruokatuottajista koko maassa, ja esimerkiksi Juustoportti on ollut ottamassa suuria askelia yhdessä paikallisten viljelijöiden kanssa kohti luonnonmukaista ruokatuotantoa.

Maailma muuttuu ja kuluttajien painotukset valinnoissaan muuttuvat koko ajan eettisempään suuntaan. Kun alotin Provinssissa työskentelyn vuonna 2005, tuhannesta vapaaehtoisesta kasvisruokaa söi melko pieni marginaali. Viime vuosina kasvisruoka on noussut liki puoleen. Muutos on omin silmin nähtävissä ja se etenee kovaa vauhtia. Voimme joko sulkea silmämme tälle, tai kehittyä aikojen mukana. Kun maataloutemme tarttuu näihin haasteisiin ja keskittyy niihin kehityskohteisiin, voitamme. Eurooppalaisessa tehomaataloudessa emme pysty pienenä maana kilpailemaan, mutta eettisyyden ja puhtaan ruuan tuotannossa voisimme olla voittamattomia, olemmehan siinä jo nyt kenties parhaita maailmassa. Yhtään maatilaa emme voi jättää yksin.

 

Lisää 

Pidetään kiinni Suomen yrityksistä ja luonnonvaroista
Lue lisää

Tehdään tämä yhdessä!

Lähde mukaan tukijoukkoihini.