background

Äänestyksen jälkeinen äänettömyys

Festivaalialalla koko aikuisikäni työskennelleenä olen oppinut tuntemaan hyvin projektien jälkeisen uupumuksen ja tyhjyyden tunteen. Kutsuvat sitä huumorilla festivaalin jälkeiseksi masennukseksi. Puhun nyt lyhyesti vaalien jälkeisestä masennuksesta.

Masennus toki lienee turhan vahva sana kuvaamaan jotain, jota on käsitellyt reilun viikon. Sanottakoon nyt vaikka alakuloksi. Sitä laittaa itsensä likoon, aivan täysillä. Pistää kaikkensa peliin, niin resurssien kuin aikansa puolesta. On koko persoonallaan, aidosti omana itsenään ”liossa”. Uskottelee itselleen tämän kaiken olevan sen arvoista, että voi saavuttaa omille äänestäjilleen valonpilkahduksen ja hyvää mieltä, uskoa tulevaan.

Jokainen ehdolla oleva uskoo siihen omaan asiaansa ja siihen miksi on tärkeää olla ehdolla, mitä toisi pöytään. Miksi muuten olisi ehdolla?

Sitä myös kyllästyy pohjattomasti omaan naamaansa, sekä toki muidenkin ehdokkaiden pärstävärkkeihin. Mutta varsinkin siihen omaansa. Miksi ihmeessä minä olen tälläisen kampanjan arvoinen, miksi ihmeessä nämä ihmiset seisoo just mun takana? Tukea alkaa sataa niin tutuilta kuin ventovierailta, jotka kertovat käyneensä äänestämässä minua. Alkaa rakentua toivoa jostain todella epätodennäköisestä ja melkoisen saavuttamattomasta.i

Sitten, pitkin äänestysiltaa, hiljakseen alkaa myöntää itselleen, että tällä kertaa ei riitä. Alkaa muutaman päivän prosessi, jossa surua käsitellään klassista reittiä:

1. Kieltäminen: ”Ennakkoäänet tuli, mutta kyllä tämä tästä vielä!”.
2. Syyllisen etsiminen: ”Ne ei mua äänestäneet, mutta pianpa saavat pitää tunkkinsa!”
3. Masennus: ”Minne voisi vaan kadota?”
4. Viha: ”Olis ny edes äänestäneet tuota, mutta että TUOTA?”
5. Hyväksyntä: ”Mä taisin kuitenkin tehdä parhaani, niillä työkaluilla mitä mulla oli juuri nyt.”

Prosessista tekee kovin erikoisen myös se, että kun tekee työkseen ja harrastaa asioita, joissa törmää paljon ihmisiin, heiltäkin saa kuulla paljon palautetta. Heilläkin oli odotuksia. Hekin ovat pettyneitä. Jotkut heistä ovat iloisia: heidän ehdokkaansa meni läpi! Suurin osa tsemppaa ja sanoo että ensi kerralla sitten. Mutta kuka ajattelee neljä vuotta eteenpäin? Kuka haluaisi pistää itsensä tuollaisen rääkin läpi enää koskaan?

Mutta sitä on demokratia, hyvässä ja pahassa. Sitä on myös elämä: mitä voit saavuttaa laittamatta itseäsi likoon? Tämänkin tekisin uudestaan.

Mikko Jokipii
Ei ehdolla minnekään juuri nyt, ja hyvä niin

(Teksti julkaistu alunperin Epari-lehden kolumnina.)

Lisää 

Pidetään kiinni Suomen yrityksistä ja luonnonvaroista
Lue lisää

Tehdään tämä yhdessä!

Lähde mukaan tukijoukkoihini.